Paakkolan metsästysyhdistys
Historiaa
Paakkolan Metsästysyhdistyksen perustava kokous pidettiin Ylipaakkolan Nuorisoseuran talossa huhtikuussa v. 1963 ilmeisesti edellisenä vuonna valtakunnassa radikaalisti uudistetun metsästyslain innoittamana. Kokouksessa oli saapuvilla 25 henkilöä. Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi kokouksen koollekutsuja Mauno Koivupalo ja sihteerinä Pentti Mäki-Iso. Yhdistyksen ensimmäiseen johtokuntaan tulivat valituiksi Väinö Ollitervo, joka valittiin myös yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, Mauno Koivupalo, Erkki Kostamovaara, Mauno Siltanen, Vilho Räisänen, Erkki Väisänen ja Pentti Mäki-Iso, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi.
Valittu johtokunta tarttui ripeästi asioiden hoitoon ja päätti mm. hakea heti ensimmäisenä toimintavuotena kolmen hirven kaatolupaa, mikä johtikin sittemmin kahden hirven kaatoon ja sitä myötä myös yhdistyksen historian ensimmäisiin hirvipeijaisiin, jotka pidettiin lokakuun 30. päivä 1963 Ylipaakkolan Nuorisoseuran talolla.
Yhdistyksen toiminta-alueeksi kaavailtiin heti alusta lähtien seuralla nykyäänkin käytössä olevaa aluetta, jota etelässä ja pohjoisessa rajoittavat Paakkolan kylän etelä- ja pohjoisrajat, lännessä Saarajoen ja Oritojan kautta Tervola-Tornio –kunnanrajalinja ja idässä Kemijoki. Ensimmäisenä toimintavuotena yhdistyksellä oli ko. alueelta vuokralla metsästysmaita 2347 hehtaaria, kolme vuotta myöhemmin jo tosin 4665 hehtaaria mikä osoittaa, että alueen maanomistajat ovat suhtautuneet heti alusta lähtien varsin suopeasti metsästysyhdistystoimintaan.
Väinö Ollitervo johti Paakkolan Metsästysyhdistystä 10 vuotta eli v. 1973 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Hänen jälkeensä yhdistystä johti v. 1987 asti Erkki Kostamovaara.
Vastuuhenkilöt vuosien saatossa
Puheenjohtajina ovat toimineet:
- Väinö Ollitervo 1963-1973
- Erkki Kostamovaara 1973-1987
- Mikko Lehtilahti 1987-1992
- Pekka Koivupalo 1993-1995
- Hannu Kaarakka 1996-1999
- Jukka Pesonen 2000-2001
- Juha Kostamovaara 2002
- Marko Pursiainen 2003-2004
- Mikko Lehtilahti 2005-2006
- Raimo Kostamovaara 2007-2013
- Heikki Pesonen 2014-
Hirviseurueen jahtipäällikköinä ovat toimineet: Väinö Ollitervo, Erkki Kostamovaara, Mikko Lehtilahti, Mauno Koivupalo, Marko Pursiainen, Hannu Kaarakka, Raimo Kostamovaara, Heikki Pesonen.
Johtokunnan sihteereinä ovat toimineet: Erkki Koivupalo, Mikko Lehtilahti, Hannu Kaarakka, Marko Pursiainen, Raija Hiltula.
Rahastonhoitajina (toimi on ollut myös sihteerien vastuulla) ovat toimineet: Veikko Kostamovaara, Timo Koskinen.
Alkuajat
Tietenkin jo ennen Paakkolan Metsästysyhdistyksen perustamistakin yhdistyksen toiminta-alueella on harjoitettu metsästystä. Esimerkiksi hirven metsästyksen osalta ”virallinen” toiminta alkoi heti sotien jälkeen hirven rauhoituksen loputtua ja Lapin lääninkin saadessa hirvenpyyntikiintiön. Ensimmäisten joukossa ”pysäkinperäläiset” Mauno Siltanen ja Väinö Ollitervo sekä Uutelan Ville itäpuolelta Kemijokea hakivat ja saivat yhden hirven pyyntikiintiön – siis 40-luvun lopulla. Vielä vanhempaan aikaan ja vanhempiin metsästysmuotoihin viittaavat eräät toiminta-alueemme metsästysaiheiset paikannimet kuten esim. Saikero, joka aikoinaan lienee ollut tärkeä linnunsatimien pitopaikka ja tästä nimensäkin saanut. Saamelaisalkuperäisiä metsästykseen liittyviä paikannimiä toiminta-alueellamme on puolestaan ainakin Kuorinki ja todennäköisesti myös Ottiaapa ja Ketteli.
Paakkolan Metsästysyhdistyksen alkuaikojen toiminta ja erityisesti toimintaolosuhteet poikkesivat tietysti huomattavasti siitä mitä ne nyt ovat. Toiminta-alueemme lähes jokaiseen lohkoon pääse nykyään varsin hyväkuntoisia metsäautoteitä. Vielä pari kolme vuosikymmentä sitten alueen takalisto Saarajoen takana oli aitoa erämaata, joka vaati metsästäjiltä taitoa ja kuntoa: jo pelkkä ajatuskin ns. sähkölinjan ajosta Kuoringin takana nostatti huonokuntoiselle hien pintaan. Erityisesti hirvenmetsästys oli ankaraa työtä aikana, jolloin hirvet jouduttiin pääsääntöisesti nylkemään ja paloittelemaan ampumapaikalla ja kantamaan paloina metsästä autotien varteen joskus kilometrimäärin. Näiltä osin metsästys on metsäautotieverkoston myötä oleellisesti helpottunut mutta toisaalta olemme samalla myös kiistämättä menettäneet ainakin hieman sitä viehätystä joka tuolloiseen Saarajoentakaiseen, vielä lähes koskemattomaan erämaaluontoon liittyi.
Metsästysmaja
Yhdistyksen toiminnan kehittymisen kannalta tärkeää on ollut, että yhdistys on saanut vuosien myötä rakennettua Haapakumpuun metsästysmajan siihen liittyvine oheisrakennuksineen. Maja sijaitsee metsästyksen kannalta erinomaisella paikalla yhdistyksemme edesmenneen jäsenen ja kunniapuheenjohtajan Mauno Koivupalon hyväntahtoisesti yhdistykselle vuokraamalla tontilla.
Metsästysmajan kiihkein rakentamisen aika oli 1970-luvulla. Vappuna 1978 talkooporukka siirsi viimeisillä kevätkeleillä Jorma Riekolta lahjoituksena saadun, Ylihaapakummun etelänokassa, Ottiaavan ja Haapajärven välisessä kannaksessa sijainneen kämpän yhdistyksen tontille, jossa siitä talkoovoimin rakennettiin yhdistyksen nykyisen metsästysmajan ensimmäinen versio yhdistyksen aiemman ja pienemmän, myös lahjoituksena saadun ns. kahvikämpän jäädessä varastoksi.
Maja valmistui v. 1979 ja sen merkitystä yhdistykselle kuvannee parhaiten yhdistyksen silloisen sihteerin Erkki Koivupalon ko. vuoden yhdistyksen toimintakertomukseen kirjoittamat, lähes runolliset säkeet: ”Haapakummun maja valmistui parahiksi ennen hirvenmetsästyksen alkamista. Majan kirkkaat ja kiiltävät lakkapintaiset seinät ja lattia toivottivat hirviseurueen valoisasti tervetulleiksi sen saapuessa ensimmäiselle tauolleen puolelta päivin ja lämpöä tuliaistoivomuksiin antoi nurkassa erittäin suosituksi tullut takka”. Näin siis vuosikymmeniä sitten, mutta näihin ajatuksiin yhtynee myös nykyinen yhdistyksen hirvenmetsästysseurue, joka vieläkin nauttii takan lämmöstä.
Myöhemmin v. 1982 tontille rakennettiin vielä Saarajokivarresta siirretyistä ladontarpeista sauna ja tontin välittömään läheisyyteen Mauno Ollitervon oikeuden omistajien maille kaivo. Sauna paloi ankaran ja pitkäkestoisen kylvennän jälkeen, mutta talkoovoimin rakennettiin uusi ja entistä ehompi. Majaa laajennettiin edelleen 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Myöhemmin v. 2009 rakennettiin lahtivaja, mikä suuresti helpotti ja ajanmukaisti hirvenruhojen käsittelyä. Majamme ja erityisesti saunamme on voinut vuosien varrella palvella myös muita yhteisöjä ja juhlia kuin pelkästään metsästykseen liittyviä tapahtumia.
Toiminta
Yhdistyksen jäsenmäärä on vaihdellut viidenkymmenen ja sadan välillä. Nykyisin jäseniä on lähes kahdeksankymmentä. Seuruemetsästyksen kannalta tärkein toimintamuoto on kautta yhdistyksen historian ollut jokasyksyinen hirvijahti, johon on osallistunut pari kolmekymmentä yhdistyksen aktiivijäsentä vuosittain. Sitä, että jokasyksyinen hirvijahti on ollut tärkeällä sijalla yhdistyksen toiminnassa, ei tarkoita sitä, että yhdistys antaisi arvoa vain hirvenmetsästykselle. On ollut tärkeää, että metsästysyhdistystoiminnassa kaikki metsästysmuodot mukaan lukien pienpetojen pyytäminen ja tietysti riistanhoito yleisemminkin on saanut huomiota ja arvostusta.
Osa hirvenmetsästyksen suosiosta kumpuaa varmaankin sen seuruemetsästysluonteesta, joka luo metsästykseen oman erityisen viehätyksensä. Hirvenpyynnissä monille parasta antia ovat ehkä sittenkin ne tauot: silloin kuulee parhaimmat kommat ja sutkautukset – jotka naurattavat silloinkin kun kompa osuu omalle kohdalle! Hirvenmetsästyksessä yhdistyksemme saaliskiintiö on vaihdellut erittäin paljon vuosien varrella. Esimerkiksi vuosina 1970-71 hirvi oli alueellamme ja koko Lapin läänissäkin kokonaan rauhoitettu; 1980-luvun loppupuolella hirvikiintiö oli taas parhaimmillaan – tai pahimmillaan – yli 70 eläintä, jonka saavuttamista tosin helpotti tuohon aikaan yleinen, syyskuinen peltohirvijahti. Hirvi ei tosin ole ainoa hirvieläin, joka viihtyy yhdistyksemme alueella. Metsäkauris on yleistynyt ja vakiinnuttanut kantansa toiminta-alueellamme, onpa siitä riittänyt sukua Ranuan eläinpuistoonkin, jossa oleva metsäkauriskanta perustuu yhdistyksemme toimesta alueeltamme vuonna 1984 pyydettyihin ja Ranualle toimitettuihin eläimiin.
Alkuaikojen toimeliaisuudesta ja myös riistakantojen määristä kertonee saalistilasto vuodelta 1966. Jäsenet saivat tuolloin saaliiksi 327 jänistä, 4 metsoa, 25 teertä, 11 riekkoa, 45 vesilintua ja 30 varista ja harakkaa! Vaikka nykyiset saalismäärät ovat vain murto-osa aikaisemmista, ei metsästyksen viehätys ole kadonnut mihinkään.
Nykytila
Suuret muutokset metsästysalueella ovat vuosien saatossa vaikuttaneet voimakkaasti myös riistakantoihin. Metsät ovat pirstoutuneet ja nuorentuneet voimakkaasti viimeisten vuosikymmenien aikana, mikä on vaikuttanut voimakkaasti mm. kanalintukantoihin. Nykyään aukeat ja entiset niityt ovat hyvää vauhtia metsittymässä.
Paakkolan Metsästysyhdistykselle on ominaista, että kaikilla sen jäsenillä on esimerkiksi suoran maaomistuksen tai läheisen sukulaisuuden perusteella tietty liitännäisyys Paakkolan kylään. Tässä mielessä voi sanoa, että kyseessä on todellinen Paakkolan kylän metsästysyhdistys, joka ei ole oma täysin muusta kylän toiminnasta erillinen yhteisönsä, vaan yksi niistä toimijoista, joiden tavoitteena on pitää Paakkolan kylä vireänä ja elävänä myös jatkossa. Yhdistyksemme on vuosien varrella osallistunut toimijana ja talkookumppanina moniin mm. Paakkolan kyläyhdistyksen järjestämiin kylän yhteisiin tapahtumiin.
Olemme tyytyväisiä siitä, että tätä työtämme näytetään laajasti Paakkolan kylällä arvostettavan myös niiden piirissä, jotka itse eivät ole metsästysyhdistyksen toiminnassa mukana. Metsästysyhdistystoiminta voi itse asiassa olla eräs maaseutukyliin liittyvistä vetovoimatekijöistä, joka houkuttelee nuoria käymään kotiseudullaan ja voipa se houkutella kyliin uusia asukkaitakin.