Hirvestä ja hirvenmetsästyksestä

Hirvenpyynti käynnistyi 27.9.2014. Hirvenpyynti on yksi suosituimmista metsästysmuodoistamme. Suurimman eläimemme jahtaamiseen osallistuu vuosittain noin 100 000 metsästäjää, kolmasosa koko harrastajakunnasta. Hirvenmetsästyksen suosiota selittää moni asia: suurriistan pyynnin jännittävyys, seuruemetsästyksen sosiaalisuus, sekä luonnollisesti liha. Hirvenmetsästyksen perimmäinen tarkoitus on hirvikannan rajoittaminen. Vaakakupissa painavat liikenneturvallisuus, metsätuhot ja luonnollisesti hirven ja hirvikannan hyvinvointi.

Hirvien määrä kasvaa nopeasti

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen virallisen kanta-arvion mukaan Suomessa elää runsaat 110 000 hirveä ennen jahtikauden alkua. Hirvi on nykytilanteessa hyvin tehokas lisääntyjä: naarashirvi synnyttää useimmiten yhden tai kaksi vasaa, kolmekaan ei ole mahdottomuus. Talvinen hirvikanta lisääntyy vuosittain jopa 50 prosenttia. Hirvikantaa rajoittavat metsästys, liikenne ja suurpedot sekä vähäisessä määrin sairaudet.
Nykyinen hirvitiheys keskimäärin on 2,3 hirveä tuhannella hehtaarilla. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on esittänyt, että Tervolassa hirviä on 2,4 tuhannella hehtaarilla eikä se heitä kauas siitä, mitä me olemme itse arvoineet. Uuden laskentatavan pitää löytää vielä uomansa, sillä lentolaskenta antaa liian korkean lukeman hirvikannasta, pohtii Tervolan Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kari Kokkonen.
Hirvikannan kasvu näkyisi luonnossa muutenkin. Hirveä ravintonaan käyttävien suurpetojen määrä kääntyisi kasvuun. Esimerkiksi susikannan tiedetään kasvavan samassa suhteessa kuin hirvien, tosin pienellä viiveellä. Myös karhu hyötyisi runsaasta hirvikannasta, vaikka se käyttääkin hirveä ruuaksi vähemmän.

Hirvionnettomuudet

Suomessa hirvieläinonnettomuudet tilastoidaan poikkeuksellisen kattavasti. Tilastojen avulla voidaan todistaa olevan suora yhteys hirvien määrän ja kolareiden välillä.

Liikenneviraston mukaan vuonna 2002, kun hirvikannassa oli edellinen piikki, myös kolareita sattui eniten. Hirviä oli tuolloin noin kaksinkertainen määrä tämänhetkiseen verrattuna, ja poliisille ilmoitettuja onnettomuuksia sattui kolme tuhatta.
Vertailun vuoksi viimeisimmässä tilastossa vuodelta 2012 henkilövahinkoihin johtaneita hirvionnettomuuksia sattui runsaat 1 300, ja hirvikanta oli noin 120 000 eläintä. Vuoden 2012 onnettomuuksista koitui yhteiskunnalle laskennallisesti lähes 60 miljoonan euron kustannukset. Omalla ajokäyttäytymisellä voi vaikuttaa merkittävästi henkilökohtaiseen hirvikolaririskiinsä, muistuttaa väitöstutkimusta tekevä Milla Niemi. Se on kuitenkin varmaa, että hirvikannan kasvu nostaa myös kolareiden määrää, Niemi painottaa.

Vaikutus metsätalouteen

Hirvi elää metsässä ja syö kasvisruokaa. Hirvi on märehtijä ja suurin osa sen ajasta kuluu syömiseen. Montasataakiloinen eläin syö päivässä kymmeniä kiloja.
Metsäntutkimuslaitos seuraa tarkasti hirvien aiheuttamia metsätuhoja. Suurin osa tuhoista kohdistuu taimikoihin. Etenkin lehtipuu- ja mäntytaimikot maistuvat hirville. Nykyisen suuruinen hirvikanta aiheuttaa vuosittain tuoreita taimikkovahinkoja 200 000 metsähehtaarilla.
Määrä on suuri, vaikka hirvikanta ei huippulukemissa olekaan. Vuoden 2012 valtakunnallisessa metsien inventoinnissa jopa kymmenen prosenttia mäntytaimikoista kärsi hirvituhoista, jotka alentavat taimikon laatua.
Vuosituhannen alun hirvirikkaimpina vuosina taimikkotuhoja aiheutui noin 400 000 hehtaarille. Hirvikannan kasvu ei kuitenkaan vaikuta aivan suoraviivaisesti metsätuhojen kasvuun. Esimerkiksi runsaslumisena talvena hirvi liikkuu energiaa säästääkseen vähän, jolloin tuhot kohdistuvat pienelle alueelle, mutta voivat vastaavasti olla hyvinkin vakavia.

Taimikot vaarassa

Hirvi on niin sanotusti valtion karjaa, mutta se asuu yksityisten omistamissa metsissä. Siksipä valtio maksaa metsänomistajille korvauksia hirvituhoista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hirvituhokorvausten määrä on vaihdellut noin miljoonasta viiteen miljoonaan. Valtion maksamien tukien suuruus riippuu siitä, kuinka aktiivisesti metsänomistajat korvausta hakevat. Metsätaloudelle suurin tappio muodostuukin metsän tuoton heikkenemisestä eli siitä, että taimikon kasvu hidastuu ja hirven syömä puu ei ole yhtä laadukasta kuin “puraisematon”.

Varsinkin alkukesällä hirvi saattaa laiduntaa vuorokaudet ympäri. Keväällä ja kesällä se syö haavan ja pajujen ym. lehtipuiden ja -pensaiden lehtiä ja versoja. Kesällä hirvi syö helposti sulavaa ravintoa jopa 40 kg vuorokaudessa.

Syksyllä hirvi käyttää alueita, joissa on saatavilla siirtymäkauden ravintoa, nuorta mehevää pajua ja koivunvitsaa. Näillä hirvi totuttaa ruoansulatuksensa talviajan ravintoon. Syksyisin hirvet tulevat usein pelloille syömään timoteita tai muuta viljeltyä heinää.

Talven aikana hirven painosta on hävinnyt 10-20% tai jopa enemmän. Talvisaikaan hirvien ravintoa ovat kataja, mäntyjen latvasilmut ja vuosikasvut, nuorten koivujen silmut, haapojen, pajujen ja pihlajan oksat ja latvat. Kun syvät hanget rajoittavat liikkumista, hirvet pysyttelevät usein samoilla alueilla pitkiäkin jaksoja. Tällöin tuhot puustolle, taimikolle tai varttuneemmallekin, halkaisijaltaan jopa kymmensenttiselle puulle ovat usein suuret, sillä hirvillä on tapana katkaista puun latvaosa, jotta ne ylettäisivät syömään myös korkealla olevia oksia. Talvisin hirvi syö noin 20 kg vaikeammin hyödynnettävää ravintoa vuorokaudessa.

Hirvikannan rajoittaminen

Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro puolestaan ei näe hirvikannan rajoittamiselle muita vaihtoehtoja kuin metsästyksen. Valtaosa metsästyksestä tapahtuu yksityismetsissä. Hirvijahtiin osallistuu 110 000 metsästäjää joka syksy, ja yhtä hirveä kohti käytetään keskimäärin 16 metsästyspäivää. Yhteiskunnalle metsästys on taloudellisesti kannattava keino pitää hirvikanta kestävällä tasolla. Metsästäjät kun maksavat riistanhoitomaksun, eli niin kutsutun metsästyskortin muodossa suuren osan metsästyksen järjestämiseen vaadittavasta valtionhallinnosta.

Metsästysseurat ovat tutkitusti toimivimpia järjestöjä. Metsästysseurat ja hirvenmetsästys myös yhdistävät maaseudulla ja kaupungeissa asuvat, sillä kaupungeista käydään paljon hirvimetsällä ja pidetään yhteyksiä vanhoihin kotiseutuihin. Metsästysseura on yhteisö, jossa vapaaehtoisesti tehdään tärkeitä asioita. Se on sekä hauskaa että hyödyllistä, painottaa Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro.

Lähde: 26.9.2014 Yle-uutiset