Paakkolan metsästysyhdistys ry:n 50-vuotisjuhlat
Paakkolan metsästysyhdistys ry perustettiin 1963 edellisenä vuonna uudistetun metsästyslain innostamana. Maanomistajat menivät yhteen ja metsästysseura perustettiin ja jo samana syksynä pidettiin ensimmäiset hirvipeijaiset.
Verraten lämmin ja kuiva sää suosi Paakkolan Metsästysyhdistys ry:n 50-vuotisjuhlaa, joka pidettiin seuran Haapakummun metsästysmajalla elokuun kolmantena lauantaina 17.8.2013 kello 12:00. Kelpo sää olikin tarpeen, sillä merkkipäivää juhlistettiin metsästysmajan pihapiirissä, jonne oli pahan ilman varalle pystytetty myös iso teltta. Pieneen metsästysmajaan monikymmenpäinen juhlaväki ei olisi mahtunutkaan.
Juhlien suunnittelu ja valmistelut aloitettiin hyvissä ajoin. Pohdintojen jälkeen päädyttiin siihen, että juhlat pidetään yhdistyksen keskeisimmällä paikalla eli metsästysmajalla.
Juhlien valmisteluissa riitti monenlaista huolehtimista ja tekemistä. Tärkeää oli huolehtia siitä, että juhlassa on maittavaa tarjoiltavaa ja että sitä on riittävästi.
Väkeä alkoi kokoontua hyvissä ajoin ja juhlassa oli hyvä tavata samalla tuttuja ja vaihtaa viimeisiä kuulumisia.
Raimo Kostamovaara, totesi yhdistyksen katsovan luottavaisesti tulevaisuuteen, vaikka jäsenkunnan keski-ikä hipoo jo puolta vuosisataa.Yhdistyksemme on elinvoimainen, ja talous on vankalla pohjalla. Aktiivijäseniä on toiminnassa lähes 80 ja joukkomme vahvistuu keskimäärin yhdellä tai kahdella nuorella vuosittain. Tämä ei ole mikään vaikeapääsyinen salaseura, sillä yhtään jäsenanomusta ei ole vuosien varrella hylätty, Kostamovaara kertoi.
Kostamovaara korosti, että hirvenmetsästys oheistoimintoineen on seuratoiminnan keskiössä. Hirvet ovat vakiopuheenaihe jäsenten tapaamisissa ja hirvijahti on monien mielestä koko toiminnan suola.
On kuitenkin tärkeää, että metsästysyhdistystoiminnassa myös muut metsästysmuodot mukaan lukien pienpetojen pyytäminen ja tietysti riistanhoito yleisemminkin saavat huomiota ja arvostusta.
Juhlaväelle Lapin riistaneuvoston terveiset tuonut puheenjohtaja Erkki Huhta tarkasteli informatiivisessa puheenvuorossaan riistapolitiikan uusimpia kiemuroita. Kuulijoita kiinnostivat erityisesti hirvikannan hoitosuunnitelmaan kaavaillut muutokset. Kannanarvioinneissa pitäisi päästä entistä luotettavampiin arviointeihin, hän totesi.
Huhta valotti myös metsähanhen tilannetta. Hän totesi, että taantunutta kantaa on pyrittävä vahvistamaan. Metsähanhi on säätelystä huolimatta pyrittävä säilyttämään metsästettävänä lajina. Paljon on kuulunut ääniä metsähanhien täysrauhoituksen puolesta. Saaliskiintiöt, näytteiden otot ja muut velvoitteet ovat vääjäämättä tulossa, Huhta sanoi.
Tervolan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Olavi Niemi muistutti puheenvuorossaan, että 50 toiminnan vuotta on pitkä aika. Se ei ole ollut pelkkää metsästystä. Vuosiin on mahtuntu kämpän ylläpitoa, yhteisiä tapaamisia ja paljon muuta. Hirven metsästys on ollut tärkein toiminto.
Vaikka hirvikanta on alamaissa, pääsemme kuitenkin metsään, mikä on meille henki ja elämä sekä kaivattu yhdessäolon muoto. Ei ole liioiltua sanoa, että metsässä vietetut päivät ovat niitä, joita ei lasketa elinaikaan, Niemi tunnelmoi.
Kunnan tervehdyksen juhlaan tuonut Mika Simoska ilmaisi ilonsa siitä, että pitäjässä on paljon aktiivista toimintaa, josta Paakkolan metsästysyhdistyksen vireys on hyvänä esimerkkinä.
Ihmiset tuntevat kuuluvansa johonkin ja kokevat virkistäviä elämyksiä monipuolisen toiminnan parissa. Se on hieno asia, Simoska kiteytti.
Juhlassa Marko Pursiaiselle annettiin tunnustusta hartiavoimin tehdystä järjestötyöstä. Erkki Huhta, Olavi Niemi ja Tervolan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kari Kokkonen luovuttivat Markolle Riistakeskus Lapin ja Lapin riistaneuvoston myöntämän hopeisen ansiomerkin.
Virallisten ohjelmanumeroiden jälkeen päästiinkin juhlassa vapaampaan vaiheeseen; alkoi kuulumisten vaihto samalla kun nautittiin perinteistä juhlaruokaa, lohikeittoa ja rieskaa jälkiruokakahveineen. Ja juhlaväkeä viihdytti reippaat haitarisävelet puiden suojaamalla metsäaukiolla.
Lisää kuvia juhlista löydät kuvagalleriasta.
Lähteet: Jokiposti 17/2013